ladakuski metsästää.

parikymmentä kylän ukkoa lähtee lauantain aamuhämärissä pyssyt olalla metsänreunaan. siellä sitten hajaannutaan. seistään. on kylmä. radiopuhelin suhisee välillä, muuten on ihan hiljaista. paitsi silloin, kun  metso ujeltaa ohi.

sitten puolen päivän höplässä kokoonnutaan, juuaan kaffet, turistaan ja syödään kärtsätyt makkarat.

ja sitten takaisin passiin. mitään ei tapahdu, vaikka kaikki toivovat, että tulis jo sille koiralle se vainu ja saatais tää seisoskelu jo loppumaan.

ilta kun alkaa hämärtää, lähdetään kotiin. ja seuraavana aamuna sama. ja sitten seuraavana viikonloppuna uudestaan. siihen saakka, kunnes joku yksi onnekas saa losauttaa ilmat pihalle siitä hirveestä. ehkä tuonne joulukuulle saakka, joka viikonloppu.

ihan kiva. se on varmasti tosi nastaa puuhaa.

mutta en mä kyllä yhtään ihmettele, miksi nuoria miehiä on vaikeaa saada hirviporukkaan. niitten muijat ei päästä, jos niillä on lapsia.

nimittäin yleensä viikonloppuina perheissä tehdään kaikenlaista sellaista, mitä perheet yleensä tekevät yhdessä: hengailevat, siivoilevat, nautiskelevat kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. koko porukalla. kun ei sitä oikein viikolla ehdi kunnolla.

ja silloin ne hirvestäjät ovat kuukausikaupalla vapaapäivänsä valoisat ajat seisomassa metsän laidassa.

onneksi meillä on tytärlapsen kanssa ihan kiireetöntä ja mukavaa kahdestaankin. mutta ne viikkosiivoukset jäävät kyllä tekemättä. koko syksyn. meillä pistäytyjille tiedoksi.