yhdestä tampereen-reissusta sitten repeää huvia moneksi päiväksi.

muistin nimittäin jutun, jonka vonkalesisareni pauliina kertoi.
kyseenalaista kunniaa lauluntekijälle jälleen. mitenköhän tähän pitäisi suhtautua?

eräs hänen entinen oppilaansa oli mennyt isossa kaupungissa taidemusiikin opiskelijain järjestämiin bileisiin ja oli todistanut siellä seuraavanlaisen tapahtuvaksi (keskustelemassa siis kaksi musiikinopiskelijaa):

- mitä musaa kuunneltais?
- no kuunnellaan vaikka sitä yhtä levyä, mitä ollaan viime aikoina tosi paljon kuunneltu.
- ai sitä feministimusaa?
- joo, just sitä. sitä, jossa sanotaan että vittu.


ja vonkaleen levy oli pantu pyörimään.