aina, kun käyn lahdessa, tunnen käyneeni jossain vieraassa maassa. lahdessa kaikki on toisin, eri kaupat, eri ruuat, eri näkymät, jotka eivät silmää juuri hivele. ja eri tunnelma. söimme valtavat leveästi amerikkaa puhuvan miekkosen tekemät kermamunkit. ja puhuimme amerikkaa. ostimme paidat 50%:n alennuksella kaupasta, jota ei kohta enää ole; merkkiä, jota ei ole koskaan ollutkaan. tilasin ruoka-annokseni kanssa paistetut perunat. ei sellaista tapahdu kuin lahdesssa. kuvakin kertoo jotain kaupungin erikoisesta luonteesta: pikasuutarin näyteikkunassa oli myynnissä kitara. lapussa luki: yamaha 200 e