ensinnä
luulin, että röökikielto baareissa olisi ikävä juttu. vaikka en itse poltakaan, on tupakeeraaminen silti kuulunut jotenkin autenttiseen baaritunnelmaan. tai ainakin luulin niin. nyt olen havainnut, että idea ei olekaan hullumpi: krapulantunne on lievempi eivätkä vaatteet haise pökäleeltä seuraavana aamuna.

toiseksi
parikuisen ihmistaimen hampaaton hymy on ehkä sytäntäläpättävin juttu maailmassa. mutta silti se ei taaskaan aiheuttanut minulle vauvakuumeen oireita. olen ehkä immuuni. mutta silti: onnea milli-pillille ja vanhemmillensa. on se vaan pitemmän päälle aikamoista hommaa. hyvässä, pahassa ja kamalassa.

kolmanneksi
miten mun lapseni voikaan olla niin kaunis, viisas, rauhallinen ja hyväkäytöksinen?

neljänneksi
on se ihmeellistä käydä keikoilla. ihmeellisen ihanaa. ja saada hyväksyviä huomioita yllättäviltä suunnilta.

viidenneksi
virkamiehen elämä on kivaa palkkapäivänä sen pari tuntia, ennen kuin tili tyhjenee maksuja karhuavien laskuttajien rahapusseihin. mutta monipa ei olekaan virkalaulaja! mikä laulaen tulee se...

kuudenneksi
mun elämä on vaihteeksi ihan helvetin kivaa.

seitsemänneksi
kun sanoin ääneen edellisen kohdan, voi olla ettei ole kauaa. ai mitä ole? vaihteeksi.