tapasin töiden merkeissä ajat sitten yhen tyypin. tai siis olen kohdannut töiden merkeissä hillittömästi tyyppejä. mutta ainakin tämän yhden.

muistan miten minut valtasi hyvin voimakas tunne:
katsoin häntä ensitapaamisella silmiin ja tuntui suurinpiirtein siltä,
kuin kadonnut veljeni olisi palannut.
lämmin.
vahva tasavertaisuuden tunne.
tunsin, että olen turvassa.
ja väitän kivenkovaan, että kyse ei ollut siitä, mitä ihmiset sanovat ihastumiseksi.

työmme sujuivat normaalin rattoisissa merkeissä ja loppuivat aikanaan. aina mulla oli sellainen olo, että jotain jäi sanomatta. emmekä enää tavanneet.

paljon on joessa sen jälkeen vettä virrannut.

miksi kirjoitan tästä nyt? näin yllättäen hänestä unta viime yönä, useaan otteeseen. unissani hän oli jotenkin kuihtunut, laihtunut, kalvennut ja vaalennut. kärsinyt. ja uni oli niin totta.

onks siellä kaikki hyvin? vastaa kommenttiosioon.