jo edellisestä postauksestani kävi ilmi, että olen alkanut inhota shoppailemista. varsinkin vaatteiden hankkiminen on itsemurhahommaa.

kysyn vaan, miksi kaikkien vaatteiden - jos ei lasketa mukaan jotain "isojen tyttöjen" puolijoukkuetelttoja - koot toimivat siten, että XL on saman kokoinen kuin XS, leveydeltään, mutta pituutta on noin puoli metriä liikaa?

näin muuten ei ole ollut aina.
mulla on muinaisjäänteenä kaksi 90-luvun alussa muotivaatehtimosta ostettua perustrikoopaitaa, jotka ovat jääneet täysin käyttämättä niiden kummallisen värin (lue: vaalea lila ja vaalea harmaa) takia. kaikki muut vaatteet tuntuvat pienentyneen komerossani, mutta nämä kaksi M-kokoista sissiä pysyvät mulle yhä sopivina, vuodesta toiseen. sovitan niitä aina joskus, ihan vain vertailun vuoksi.
eikä näy napa.
samasta vaatehtimosta en nykyään saa mahtumaan varteni verhoksi juuri mitään.

ja sitten inhottaa se hiki päässä kaupasta kauppaan rahtautuminen, vaatteiden pukeminen ja riisuminen aina uudelleen ja uudelleen. ja kaikkien kamojen raahaaminen paikasta toideen. nykyään olenkin pyrkinyt menemään stokkalle, koska siellä on kaikki samassa talossa. vaan enpä mielelläni mene sinnekään, nimittäin siellä on joka nurkka täynnä hoikkia, kauniita, muovisia beibejä sovittelemassa vaatepuuruumiilleen niitä pieniä ja hintavia muotivaatteita. katkeraa tilitystä.

niin, paitsi niinkuin panun blogissa sanoin, olen löytänyt ratkaisun. se on, uskokaa tai älkää, mieluummin älkää, jumbon stokka. siellä on leveät, puhtaat, käytävät, eikä arkisin edes ruuhka-aikaan ole viittä asiakasta enempää. ja sinne uskaltaa tuulipukukansalainenkin mennä, myyjät ovat heti iloisia jos edes joku tulee.