olin 13-vuotias, kun pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille. kuoromatkalle unkariin.

matkalle ostettiin omat saippuat, shampoot, uusia sukkia ja alkkareita ja ne pakattiin hyvissä ajoin matkalaukkuun. huolellisesti ja tarkasti viikaten.

(nykyään matkustan niin, että necessäärit ovat aina lähtövalmiina matkalaukussa ja ruttaan satunnaisia mustia rättejä sekaan. arviolta noin kaksinkertaiseksi ajaksi. ikinä ei tiedä, mitä käy. lisänä on vain kännykkä ja luottokortti.)

unkarilaisessa kevätyössä, unkarilaisen pikkukaupungin öisellä, autiolla kadulla. muistan sen vapauden huuman, kun pääsin samanikäisen kaverini kanssa muutaman isomman, jo 15-vuotiaan kanssa kulkusalle. kiljaisimme ja hyppelehdimme yläpystyä ikätoverini kanssa riemusta ja pakahduttavasta onnesta. kuulen vieläkin korvissani sen yhden ysiluokkalaisen kaikennähneen ja maailmaakokeneen kommentin:

mä NIIN muistan ton fiiliksen