joskus olis kiva, jos vois keskittyä taiteeseen. tai musiikkiin, ihan miten vaan.

että ei tarttis hoitaa kaikkien muidenkin hommia; niiden, jotka eivät hommiaan saa hoidettua.

no vedetään tähän vaikka esimerkiksi sellainen ammatti, kuin tuottaja.

tuottaja on parhaimmillaan sellainen, että se ensin vähän potkii artistia saamaan itsestään puristettua irti jonkinlaisen kuvauksen tulevasta koitoksesta. sitten se tuottaja funtsaa, miten ja missä tapahtumaa olis paras mainostaa. sitten se vaan alkaa markkinoida, mutta artisti ei huomaa mitään.

kun itse konsertti tai muu tapahtuma lähestyy, artisti huomaa kaupungilla käydessään, että suunnilleen joka tolppa on tapetoitu tapahtuman ilmoituksella. facebook ja kaikki mahdolliset netin kanavat suoltavat tapahtuman mainontaa, radiossa puhutaan aiheesta päivittäin, kaikki artistin viiteryhmät ovat jo kuulleet siitä. artisti itse ei ole huomannut mitään seläntakana tapahtuvaksi. on vain keskittynyt sisällön tuottamiseen, niin sanoakseni.

sitten kun karkelot oikeasti ovat ovella, toimittajat ovat jo soitelleet ja kirjoitelleet aiheesta. radiohaastatteluja on tehty ja liput ovat olleet lippumarkkinoilla jo pari viikkoa.

ja artisti on keskittynyt kertomaan taiteestaan ja tosiaankin itse taiteen tekemiseen.

näin se niinku oikeesti on.

sitten joskus se on semmoista, musiikin tuotannossa ainakin, että tuottaja kääräsee itselleen ekstrapalkkion ja kukaan ei ole konsertista kuullutkaan. sitten se tuottaja vielä rähjää artisteille puhelimessa, että mitä sä olet mennyt tästä sähköpostia kavereilles lähettelemään.

(tämähän on tietenkin täysin hypoteettinen tilanne, eiks ookkin?)