vessajututhan ne ovat tästä blogista vielä puuttuneetkin. nyt mulla on yks.

tilassani on tapana hypätä pikkulassa öiseen aikaan aika usein. kerron jo tässä vaiheessa, että en ikinä laita yöllä vessaan valoja ja pidän yöllä korvatulpat tiukasti korvissani.

viime yönä ladakuski sammahti tytärlapsen viereen nukutuspuuhissaan eikä sitten kyträhtänyt eukkonsa viereen ollenkaan.

oli synkkä ja myrskyinen yö.

ihan pimeetä. ihan hiljaista. ei edes kuorsauksen korinaa.

menin tyhjän päällä käymään.

yhtäkkiä, täysin arvaamatta, noin neliömetrin kokoisen vessan ovi tempaistiin auki ja minä pelästyin kuin pandaemo. lisäksi löin melkein pääni kattoon ja huusin. korkealta ja kovaa. sama tapahtui oven toisella puolen.

lisäksi tytärlaps vielä heräsi huutoon ja tuli itkien sängystään kun kuului jotain huutoa, kuka huusi?

ja kello olikin jo kuusi.

ja kylläpä meitä nauratti.

näin jännää on elämä meillä täällä.