en ole muistanut kirjoittaa koppiksesta, vaikka on pitänyt.

koppis täytti kaksi vuotta viime kuussa. kaksivuotiaat on parhaita.

.

.

kun koppis syntyi, olin yksinkertaisesti järkyttävän onnellinen. kun hänen isosiskonsa neljä vuotta aiemmin syntyi, syntyi myös äiti. olin epävarma, pelokas ja vieras. toisella kerralla nautiskelin hänen vauvuudestaan kaikkine ominaisuuksineen. vaikka on todettava, että koppis oli vauvaksi hyvin rauhallinen ja kaikki sujui oppikirjan mukaan. tai parempaa: koppis ei juuri itkeskellyt, nukkui alusta asti yönsä kuin tukkimies ja oli silminnähden kaikin puolin terve ihminen.

 

.

koppis on muuttunut vauvasta henkilöksi. meidän perheemme täysivaltaiseksi jäseneksi, persoonaksi, tapaukseksi.

koppis on hyvä puhumaan. juttelee pitkiä lauseita ja saa asiansa aina sanallisesti selvitetyksi. joskus tosin jää arvoitukseksi, onko selosteilla tosielämän tapaus vai keksitty juttu.

koppis laulaa ja tanssii spontaanisti ja mielellään.

koppis on kulkenut päivät vaipoitta jo puoli vuotta, viime aikoina olen ajatellut jättää yövaipankin pois.

koppiksen lempipuuhia ovat läträäminen, piirtäminen, osallistuminen ja puuhailu.

koppiksella riittää puuhia, koskaan se ei ole toimeton. aina löytyy uusi roska, kirja, kivi, nappi tai ihan mikä hyvänsä leikin aiheeksi.

koppis on söpö.

koppis on toiminnan naisia, äidin laatua: kun muut vasta puhuvat lähtemisestä, seisoo koppis jo kengät jalassa portaikossa.

koppis on kahden vuoden ikänsä aikana käynyt kerran lääkärillä. silloin viisipäiväisen vauvarokon korkean kuumeen takia. toisen kerran koppis oli kuumeessa yhden päivän. muulloin se on ollut terve. ihan terve.

koppis on aina hyvällä tuulella. ei kitise eikä räyhää. vielä. uhmaikä on aluillaan.

koppis on uhmaikäinen. heittää maidot pöydälle ja katsoo silmiin. heittää lusikan lattialle ja odottaa että joku sen nostaa. jos ei nosta, lähtee peruna perään. mutta koppis ei heittäydy kaupan lattialla pitkälleen ja kilju ja potki suoraa huutoa. kerran se kokeili. heittäytyi karkkitiskillä pitkälleen ja mietti sitten siellä, että mitä tässä pitikään tehdä. kun sanoin "tule, mennään", koppis nousi ja puisteli haalarinsa, kohautti harteitaan ja lähti mukaan.

koppiksella on saparot ja pilkettä silmäkulmassa. isosiskonsa oli aina vilpittömän kauriinsilmäinen, koppiksessa on pippuria.

koppis on pikkusisko. meidän kaikkien vauva.

.

.

tämän kirjoitin, että muistaisin.