vihdoinkin alkaa tapahtua. entinen vastuussa ollut tohtori poistui kesälaitumille ja toinen otti ohjat. lykkäsi välittömästi, jo nyt pyhinä, ct-kuviin ja päätti samoin tein, että huomenna leikkaukseen. ei näin voi kuulemma jatkua.

ei voikaan.

taas, jos kaikki menee hyvin, pääsemme perjantaina kotiin.

mutta nyt mä en usko enää mitään optimistisia arvioita. vaikka pitäisi, kunnes toisin todistetaan. niin moni asia voi taas mennä pieleen. ihme arvailua se on ihmisen aivojen kanssa.

pitäkään kaikkia käsiä ristissä, kainaloita myöten.