mausoleumista kuuluu taas pauke.

mausoleumi on kutsumanimi meidän allaskaapille. siellä on tytärlasta lainatakseni säpinää.

kaikenlaisia rapinoita on taas kuulunut monena iltana ja päivänä ja kerran loukku oli jo aikaisemminkin louskahtanut. saalis siis.

ne pirulaiset onnistuvat välillä nappaamaan evään ja liihottelemaan autuaan tietämättöminä matkoihinsa. niinkuin nyt tänä aamuna.

aamukahdeksan maissa nautiskelin hiljaisuudesta ja join keittiön pöydän ääressä aamukahviani facebookin säestyksellä, kun yhtäkkiä näin jotain liikettä silmänurkastani. ja siinähän yksi pirulainen tyytyväisenä einehti pudonneta muruja keskellä keittiön lattiaa! siis ei mitään häpyä!

ja minä huutamaan ja pikkujyrsijä äkkiä astianpesukoneen alle piiloon. minä soittamaan alakertaan menneelle ladakuskille. ladakuski tuli tyynesti loukkuineen ja viritti ne allaskaappiin. sillä aikaa näin, miten hiiri juoksi eteiseen, lattialla lojuvaan likapyykkikasaan. yäääk!

sitten olin ihan varma, että hiiriä on myös makuuhuoneessa, mutta luulenpa, että se oli vain hysteriaa.

sitten rämähtikin ensimmäinen hiiri loukkuun, noin 30 sekuntia sen jälkeen, kun ne oli viritetty.

ladakuski sanoi, että se oli varmasti sama tyyppi. uskoisko?

on se niin kivaa asua maalla. ja varsinkin kun on taloudessa asuu yksi kaksivuotias, joka kuljettelee vihellellen kaikenlaista tavaraa paikasta toiseen. joskus löytyy leivänkannikoita, muroja, mukeja, ynnä muuta syötäväksi luokiteltavaa milloin mistäkin sohvanraosta ja myös kaikenlaiset leluiksi tai muuksi huvitukseksi luokiteltavat tavarat leviävät tehokkaasti 70 neliöön, eikä niitä kukaan jatkuvasti jaksa kasailla omille paikoilleen. ja sitten nämä hiiret tyytyväisinä seikkailevat siellä seassa. hyi saatana!

sanottakoon vielä sekin, että hiirethän on ihan kivoja otuksia, tavallaan. silloin kun ne on lemmikkinä tai ulkosalla tarkkailtavana. mutta ei keittiössä, ei. varsinkin, kun niitä saattaa sisätiloihin tulla IHAN KUINKA PALJON TAHANSA. AARRGGHH!