aasinsilta #1:
mulle ei nykyään enää tapahdu mitään hauskaa. elän siis villeissä muistoissani. ja katselen taikalaatikkoa.

aasinsilta #2:
meidän 200o asukkaan kuntaan on muuttanut sardinialainen mies ja tietenkin olemme sitten tutustuneet häneen, olemmehan täällä suuria sardinianystäviä ja -matkailijoita.

aasinsilta #3:
taikalaatikon mainoskanava esitti tänään hassutteluohjelman, jossa kaksi italjaanoa huristelee pitkin kesäistä suomennientä, tekee ja koittaa kaikkea hauskaa. ja arvioi huttuheimon läpsyttelemiä pitsoja.

ja sillan toisessa päässä:
sardinialaiset ystävämme, tenores goine di nuoro, meinasivat tikahtua nauruun, kun saivat haapavesifolkissa ruokalippuja, jotka sai vaihtaa kehnohkoon ja kapeaan pizzasliceen matkailuvaunun luukulla.

keräsivät sitten kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä nuo lippuset, yhteensä taisivat saada niitä kolmatta kymmentä, ja vaihtoivat ne kaikki pizza finlandeseen, jota sitten ylistivät maasta taivaaseen äänekkään naurunremakan ja tilaa vievän käsienlevittelyn säestämänä.

vaikka outoa heistä oli, että pitsaa tarjottiin niin pieni riekale, vielä ihmeellisempää ystävistämme oli se, että slicen vierellä tarjoiltiin salaattikasa.
ja ihmeellisintä kaikesta oli maito.

maito? no se valkoinen salaatinkastike, jota tuohon nahistuneeseen salaattikekoon sai kaataa. oikeasti se oli sinappikastikkeen tyyppistä vaaleaa kastiketta, mutta tenoreista se vaikutti maidolta. sitä sitten hihittelivät partoihinsa.

pizza finlandeset jaettiin kaikille lopulta halukkaille.

(taustatietona kerrottakoon, että kaveruksilla oli mukanaan omat eväät: omat kunnon pecorinojuustokiekot, ilmakuivatut kinkut, sekä dolci. ja tietysti pari kymmenen litran kanisteria tuhtia sardinialaista maalaisviiniä. ei siis jäänyt nälkä, ei jano, kellekään tämän pizza finlandese -jakelun jälkeen.)