kuumuuden ja hikisen kanssanukkujan hikiliimaisen ihon takia olen nukkunut huonosti jo monta yötä. pari tuntia kerrallaan.

viime yönä aiheutti tokkuraista päänvaivaa se, mihin menevät munkkirinkilöiden reiät.

reikäleivän reikiä olen nähnyt myytävänä ihan meidän lähisalessakin.
ja tiedän, että vesirinkeleiden reijistä tehdään yhteen liittämällä ihania vanilijapuikkoja, sellaisia valkovehnäisiä tankoja, joita kastetaan kuumaan kahviin maalla ja lomalla oltaessa.

mutta mihin menee munkkirinkilän reikä?

munkkikrinkula on objekti, jota laitan suuhuni suunnilleen yhtä harvoin, kuin normaali sekaravinnonsyöjä grillimakkaran. reijätöntä munkkia en syö.
eli kerran kesässä kanteleen juhannuskokolla poikkean munkittomuudesta. ensi viikonloppuna tosin saattaa tulla poikkeus vuoden munkinsyöntikiintiöön, sillä kylän ahkerat naiset paistavat taas herkullisia munkkikekoja, kun kanteleen maatalousnäyttely on käynnissä.

odotettavissa ovat ikimuistoiset ja helteiset näyttelypäivät.
cafe sole tarjoaa mokkakahvit näyttelyyn erehtyville tovereille.