olen virallisesti heittäytynyt kesän vietäväksi.

tietenkin minulla on töitä, keikkoja ja velvollisuuksia, mutta jotenkin se kesä kuitenkin alkaa tässä kesäkuun puolen välin hujakoilla. sanotaanko; sitten kun teostot tulevat ja taloudellisen huolen terä on taitettu. tai sitten keksin kesäkuun alkuun aina jotain nollaavaa. tänä vuonna se oli kolmen päivän kangaspuiden kanssa seurustelu. ja jonain iltana punaviinipullon kanssa seurustelu.

(mä muuten juon nykyään todella vähän alkoholia. vastuuko painaa vai mikä on?)

659486.jpg

kuvassa seurustelun tulos.

yhtä asiaa mä jäin vielä noista tampereen kuorokarkeloista miettimään.

nimittäin sitä, että missä olivat näistä karkeloista kuoronjohdon opiskelijat ja ns. kuoronjohtoluokkalaiset kuoroineen? onko kuoronjohtaminen kuitenkin tällaisten kaltaisteni harrastelijajohtajien hommaa?

se kun kuitenkin on varma, ettei niille kymmenille ja kymmenille kuoronjohtoluokkalaisille riitä niitä ammattikuoronjohtajan töitä. monet kyllä saavat elantonsa, en sitä epäile, mutta millaisia kuoroja johtamalla? ihan niitä samoja kuin me muutkin. ei ammattikuoroja ole suomessa montakaan, ammattilaistasoisista puhumattakaan.

kuoronjohtoluokkalaisille ei opeteta pedagogiikkaa ja se kyllä valitettavasti näkyy kentällä aina välillä. harrastajien kanssa kun on pystyttävä vähän miettimään, mistä narusta ketäkin vetäisis.

ja näihin karkeloihin ei ollut uskaltautunut ammattijohtajista kukaan. onko siis niin, että pelotti?

(muistakaa nyt, että minusta myös kuoronjohtoluokalla kouluttamattomat johtajat ovat ammattilaisia, jos sillä elävät ja siinä pärjäilevät. kaikki on kärjistystä.)