joskus olisi minusta syytä kansalaistottelemattomuuteen.

meidän kylällä, täällä, on satoja vuosia vanha nuuttiperinne. nuuttipukit ovat nuutinpäivänä kiertäneet kylällä vetämässä  kupuihinsa viimeisten viinojen jouluherkkujen loput ja rellestäneet ja laulaneet sitten kiitokseksi. illalla on sitten juhlittu koko kylän väellä. seuratalolla järjestetään isot nuuttijuhlat.

nykyään kylillä ovat kierrelleet pukeutuneet lapset ja kyläkoulussa on opeteltu koko koulun voimin nuuttilaulut, että kaikki ne sitten osaavat. perinne on ollut kylälle merkittävä, jopa ylläpitävä, ja se on myös kulttuurihistoriallisesti harvinainen jäänne, koko maan laajuudessa erityinen perinne.

tämä talvi on ensimmäinen ilman kyläkoulua, jonka kunta tyhmyksiissään meni lopettamaan. nyt kaikki kylän lapset käyvät kirkonkylällä koulua.

arvatkaa mitä. kylän lapset eivät saa vapaata koulusta nuutinpäivänä, että voisivat kierrellä taloissa jatkamassa tätä perinnettä.

mikä tällainen koulu tai koululaitos on, joka ei sen vertaa piittaa lasten kulttuurikasvatuksesta, että tukisi tällaista kansallisestikin merkittävää tapaa? minä pidän tätä häpeällisenä. mitä niin tärkeää pikku koululaiset oppivat koulussa juuri sinä päivänä? mitä niin paljon merkittävämpää, kuin nuuttipukkeilu traditiona, kulttuuri-identiteetin luojana ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä lapsille tarjoaisi?

nyt olisi pienen kansalaistottelemattomuuden paikka. mitähän koulussa tehtäisiin, jos kylän lapset, noin 25 lasta, lähtisivät kuitenkin? laittaisivat vanhemmat jälki-istuntoon?