onneksi joinain päivinä elämässä saa sentään vähän röyhistellä rintojaan.

eilen postilootaan kolahtaneessa kansan musiikkilehti friitissä oli suuresti arvostamani ja ihailemani säveltäjä jalkasen kirjoittama arvio uusimmaisestani, marian virrestä. lisäksi lehdessä oli aukeaman + sivun juttu.

kyseisen kulttuurijulkaisun levyarvostelut ovat välillä hieman "arvosteluja", vähän epämääräisiä esittelyjä levyistä. mutta kuten "osastonjohtaja ilmonen" (ex) totesi: "sehän oli sentään jalkanen!"

mutta maallisista asioista huomioita jälleen:
sain seurata eilen arkaaista musisointia ihan tuntikaupalla. kaksi aika ansiokasta arkaaisen kansanlaulun pääinstrumenttitutkintoa päivällä ja illalla miltei kaksituntisen konsertin. moninaisuus ja asiain joka kulmalta tarkastelu on tietenkin aina poikaa. ja runolauluun en kyllästy ikinä, vaikka toteutus joskus saattaakin puristia ihmetyttää...

ja huvitukseksi vielä kuva helsinkiläisestä lähiöstä. kulttuuri se senkun kukoistaa ja aiheuttaa tietynmielisille ohikulkijoille naurunpyrskähdyksiä:

stoa.jpg

p.s. katille terveisiä, että notaatiosi ovat jo miltei matkalla. anteekspyytävä hymiö tähän.