olen viikonlopun ajan sulatellut perjantaini satoa.
olen miettinyt tätä pääni puhkinaiseksi, en keksi mistä tässä on kyse.

vaikka minut oli kutsuttu perjantaina paljon kivempaankin tilaisuuteen, blogisisarien ja -veljien tykö, menin itä-uudenmaan kulttuurivaikuttajafoorumiin solmimaan suhteita muihin paikallisiin artisteihin.

illan seminaarin anti kiteytyy nyt mielessäni siihen, mitä suurin osa paikalle raahautuneista tuntui kannattavan. siihen, että taiteilijalla on oltava tuote ja asiakas, taiteilijan on oltava yrittäjä.

tämä saa minut kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja. niitä, jolloin taiteilija toteutti näkemystään ja maallikot ihailivat - ja ostivat.

siis nykyään kaikki se, mitä teen, on tehtävä asiakkaalle. jollekulle, joka jo tietää odottaa, mitä saa. tai haluaa ja saa.
jos siis näin on, suljemme pois ihmiseltä riemun siitä, että kuulee tai näkee jotain uutta ja ihmeellistä, mitä ei ikinä ole edes keksinyt toivoa. tai osannut itse omalla mielikuvituksellaan keksiä.

mihin tarvitaan taiteilijaa?