minua hämmästyttää lauluntekijänä aina yksi asia.

se on ihme. se on ällistyttävää. se on outoa. se on magiikkaa. se on...

nimittäin se, että kun olen ensin itsekseni kotona sommitellut jonkun laulun, raakileen, sellaisen että
tää vois olla vaikka näin ja sit täs kohtaa vois soittaa vaik tämmöisen pili-lili-lim-lim ja...

itsehän kun en osaa niitä kaikkia soittimia soittaa, voin vain sanallistaa.

ja sitten ne kauniit, ihanat, loistavat, upeat, rakkaat, mahtavat, taitavat ja vielämitä muusikot sanovat, että onpas hyvä biisi ja alkavat soittaa. ja puhaltavat sen raakileen henkiin niin, että en olisi edes uskaltanut kuvitella.

se. siinä on se.

(ilona ja huvina esiintyy hämeenlinnassa a.p. sarjanto -klubilla ensi keskiviikkona)