eroahdistukseni (ks. edellinen postaus) alkaa hieman rauhoittua. ehkä muuta ajateltavaa antaa tämänpäiväinen opetusrupeama osastolla, jossa taas tapaan ihmisiä. osastoksi kutsun siis entistä rakasta opintietäni siban kansanmusiikin osastoa. jossa taas oli entisenlainen meininkin.

muutama ihmistyyppi jaksaa minua jatkuvasti ällistyttää:

hän, joka ajattelee, etteivät musiikkia saisi esittää kuin ammattitaitoiset muusikot.

hän, joka on oppinut jo kaiken ja katsoo asiakseen kertoa muille, mitä nämä eivät osaa.

hän, joka soittaa halki-poikki-ja-pinoon kaikki hyvät suomalaiset haitaribiisit.

hän, joka sanoo muiden sydämellään tuottamaa musiikkia paskaksi.

hän, joka rakastaa ruotsalaisia laulupolskia ja karsastaa suomalaista juurevuutta.



niin, mutta enhän mäkään ymmärrä noita, miksi he sitten minua?