himassa työskentelyn luulisi olevan jokalikan unelman:
<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/2947/517/1600/himassa.jpg"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/2947/517/320/himassa.jpg" alt="" border="0" /></a>
mutta ei se aina niin auvoista ole. välillä sitä ramppaa huoneesta toiseen ja ihmettelee, millä saisi töitä tehtyä. välillä pakottaa itsensä töihin, mutta niin paljon mukavampi olisi käydä kurkkaamassa meilit. päivällä pitää hakea posti ja syödä lounasta (tarpeet aina loppu - pitää mennä kauppaan...) ja juoda kahvia (ja kuka ***kele taas söi ne suklaakeksit?!)

mutta sitten, kun alkaa sujua, sitten sujuukin kunnolla. syntyy jälkeä ja tulosta.

nyt olisi vaatimattomasti jonossa
yksi jatkotutkintosuunnitelman kirjoittaminen (!),
muutaman tiedekirjan lukeminen,
yhden SKVR:n osan lukeminen ja hahmottamienn,
pari keskeneräistä rallia,
1 (vain) apurahahakemus,
opiskelijoiden harjoitustöiden tarkastelua,
treenaamista,
yhden latinankielisen messutekstin kääntämistä ja ymmärtämistä,
muutamien asioiden meilitse ja puhelimitse selvittelyä,
sekä tietenkin sitä, mitä on jonossa aina: nuotintamista, nuotintamista, nuotintamista...ja se on se, josta aloitetaan. tänäänkin.