moikka, sitkeät ahkerat ja vielä säilyneet lukijani.

olen ollut surkea bloggaaja. tosin olen ollut myös poissa.

poissa henkisesti ja fyysisesti. mulla ei ole ollut mitään sanottavaa.

voisin kertoa pitkään ja vuolaasti shetlanninreissustani: musisoinnista, ihmisistä, tapahtumista, ilosta ja rauhasta, laittaa tänne pari tunnelmallista kuvaa ja ylistää viikkoa ja haukkua tätä perkeleen väsymystä. mutta tein sen kaiken jo täällä. voisin kertoa oksennustaudista, ilosta ja ra(i)kkaudesta.

voisin kertoa, miten väsynyt olen muutenkin, kaikkeen, kaiken kestämättömyyteen.

voisin kertoa, miten mahtavaa kaikki on, kaikki ja sen seuraukset.

pitää matkustaa ja musisoida. sitähän olen aina halunnut. ja nyt ei millään huvittaskaan. mikä minussa on vikana, hei mä elän unelmaa. kenen unelmaa, miltä vuosikymmeneltä? kyllä se omani on ja vieläkin, joinain päivinä sitä vaan on vaikea muistaa.

olen harras ja väsynyt, kuten huomaatte. pelkään oksennust(auti)a tulevaksi, mutta odotan lomaa, josta voisin kirjoittaa.

mutta kun.