toisen konserttipäivän aamuna hän heräsi ennen yhdeksää kauheaan kusihätään. hän kävi toimissaan ja yritti palata futonilleen ottamaan vielä pienet nokoset, mutta totesi itsensä innostuneeksi kuin pienen lumikon, jonka oli kohdannut edellisellä viikolla kyläkoulun pihalla.

hän huomasi niskalihastensa olevan vähän tiukalla. nousi patjaltaan ja meni keittämään kahvia.

keittiössä hän kauhistui järkyttävää kaaosta, joka oli ottanut keittiön valtaansa ja päätti selvittää tilanteen. hieman vihaisena hän heitti lojuvat maitopurkit ja vanhat leipäpussit roskasankoon, kippasi monta päivää pöydällä homehtuneen jumalten ruuan jämät padasta kompostiin, tyhjensi tiskikoneen ja täytti sen pöydillä ajelehtivilla astioilla ja nappasi sen päälle. ja hän ei edes syö lihaa.

hän oli hieman ärtynyt.

luettuaan aamun meilit ja vastattuaan niistä polttavimpiin hän totesi pitävänsä melko hölmönä erästä ihmistä, jonka kanssa hän oli yrittänyt hoidella asioita useampana päivänä.

hän oli melkoisen ärtynyt.

hän keitti maitokahvin ja söi vähän muovipussin makuista sämpylää, koska hapankaali oli loppunut.

sitten hän soitti professorilleen saadakseen tukea toisen konserttinsa esittämiseen. professori oli oikein tyytyväinen ja hyvällä päällä muutenkin.

lopetettuaan puhelun professorin kanssa, hänen sisarensa soitti. hän läpätti sisarensa kanssa kelpo tovin.

sitten hän meni suihkuun ja lauloi siellä pikkuisen.

hän harkitsi kävelylenkkiä, mutta huomattuaan ikkunaan vihmovan sateen, hän päätti pysytellä tiiviisti sisällä lonasaikaan saakka. silloin hän lähti puoliselle kantapaikkaansa, jossa hän aina tapaa tuttaviaan. hän oli kuin mitään ei olisikaan.

lounaan jälkeen hän ajoi isolle kirkolle kirjakauppaan, hivelsi siellä himoitsemiaan kauniita kirjoja ja osti kyniä, koska hän aina ostaa kyniä ja saa siitä tyydytystä.

iltapäivällä hän ajoi teatterille ja sai kuin saikin parkkipaikan läheltä teatterin ovea, ei maksanut parkkimaksua eikä ollut saava parkkisakkoa.

teatterilla hän lauloi hieman, neuvotteli hieman valoväen kanssa ja lähti kahville photo cafeseen. palattuaan teatterille hän lauloi hieman, järjesti yhteisen äänenavauksen avustajille ja alkoi odottaa yleisön valumista paikalle.

kun kaikki oli valmista, avustajat ruodussa, valot ojennettuina, omat ajatukset koottuina, hän astui lavalle ja lauloi niinkuin vain voi.