eilen oli ihan uskomatonta.

paitsi että tytärlapsi oli hereillä yöllä tuntikaupalla. kun pelotti. pimeässä kaikki, ennenkaikkea telkkarin punainen stand-by-silmä.

aamulla lähdin viemään armasta autokaistani kilometrihuoltoon. huollossa menee yleensä pari tuntia, nyt ukko sanoi, että se on valmis neljältä. oli miehiä sairaana. mitä mä teen porvoossa aamuvarhaisesta neljään!?

ukko ehdotti, että antaisi mulle sijaisuton siksi aikaa, että pääsisin kotio. näin tehtiin. sain kaamean 150 000 ajetun, loppuunpoljetun ritsan alleni. ja ajoin kotiin.

menin nukkumaan. sain nukuttuaa noin 10 minuuttia, kun ystävä soitti valittaakseen. sen jälkeen en enää saanut unta. join kahvia, surffailin vähän ja kävin suihkussa.

sittenpä lähdinkin sitä autoani hakemaan. ajoin porvooseen ja ajattelin pistäytyä yhdessä hyvässä kenkäkaupassa. ihan äkkiä vaan. pengoin laina-auton kaikki suolenmutkatkin, mutta parkkikiekkoa en löytänyt. ajattelin, että olkoon.

tulin muutamassa minuutissa takaisin ja tuulilasissa lepatti parkkisakko. kirosin,

menin hakemaan autoa ja valitin, että parkkikiekko puuttui. vastaanottovirkailija hymyili, kuin ei ymmärtäisi mitä sanon.

sain auton. huolto maksoi 270 euroa. siis 270!
kaikki rahani.
ja olivat pirulaiset laskuttaneet siitä sijaisautostakin, vaikka mun mielestäni se oli ihan niiden syy, että edes tarvitsin sitä.


onneks en ostanut niitä kenkiä!