olen tänään taas kuumentunut viimeksi kirjoittamastani tuottaja-asiasta. kuumentunut todella!

taaskin se tuntuu turhalta. yleishyödyllisissä laitteissa asiat makaavat.

kuumentaa mua toinenkin asia:
raksukaiseni, pienokaiseni, lintuseni, kaunoiseni putosi eilen kesken iltapalan tuolilta. ihan tosta noin vaan. paitsi että mua ihmetyttää, miten voi ihminen noin vain pudota, ilman vastaan ottamatta, mua ihmetyttää sekin, että sattui pahasti. pienillä lapsillahan ei yleensä satu pahasti, kun ne putoavat. niin sanoi se sairaalan yöpäivystäväkin, kun soitin sinne. aamulla lääkärissä kerrottiin, että solisluuhan se on murruksissa. kipeä se on. on!

vaikka pahemminkin voi ihmiselle tietenkin sattua. pudotessa.

(ensi kerralla ne varmasti ottavat jo yhteyttä johonkin sosiaaliviranomaisiin. ne ei varmaan enää kohta usko, että meillä on vähän holtiton lapsi. onneksi se lapsi kuitenkin osaa itse kirkkain otsin selvittää juurta jaksaen, mitä on sattunut. ja monta kertaa. värikkäin ja monimutkaisin sanankääntein.)