maailman yksi käsittämätön objekti on kyllä talouspaperi.

olen huomannut, että talouspaperittomassa ja muutenkin epäsovinnaisesti varustetussa (ja siivotussa) keittiössämme pyörivät tyhjää ns. lapsiperhe- tai keittiötalousihmiset: missä talouspaperi on? siinä sitä sitten punehtuen selittämään, että ei ole.

ladakuski
osti talouspaperia juhannuksena grillin luona syömistä varten. siihen se on näpsä apuväline. ja kun syö, niin suunsa voi kätevästi pyyhkiä.

mutta sitä en käsitä, mitä sillä keittiössä tehdään.

otetaan vaikka tapaus, että jotain kaatuu. vaikka lapselta. jos siihen hätään käyttää talouspaperia, jää paikalle tahmea (mehu) tai haiseva (maito) läntti. rätti, märkä sellainen - tai ensin märkä ja sitten pesty märkä - pesee sen tahmankin.

jos taas naamalle tai käsiin tulee sotkua, on se peseminen paljon helpompaa kuin talouspaperilla tahmaiseksi kuivaaminen.


jos lattialle kaatuu vaikka paljon, vaikkapa vettä, on ison määrän kuivaaminen helpointa isolla rievulla tai vaikka käsipyyhkeellä.

miten sitä ennen talouspaperia selvittiinkään?

sitä paitsi en käsitä, että rullakaupalla paperia pitäisi noin vain heittää roskiin tai kompostiin, sekin kai vähemmissä määrin käy.

vessapaperin  funktion jotenkin ymmärrän paremmin sotkun laadun huomioonottaen.

mä olen outo tyyppi. ja outo taloudenpitäjä, mutta koskaan en talouspaperia osta. enkä kaipaa.