väitin täällä aiemmin, etten ole ikinä fanittanut ketään.

ja nyt on tunnustettava, että valehtelin. mutta en tahallani; en vain muistanut.

kävin eilen kuuntelemassa kuinka nuoruuteni sankari rokkaa. yhä. ensimmäistä kertaa näin hänet keikalla livenä, ihme kyllä.

19-vuotias minäni - niinkuin tosikko asian ilmaisisi - ei kyllä antaisi tätä ikinä anteeksi, mutta lähdin kesken keikan. vikaa ei ollut esiintyjissä eikä varsinkaan liisa akimofissa, joka näytti närhet poppailevalle nuorisollle.

en lähtenyt mistään muusta syystä kuin siksi, että halusin lämmittää palelevia jalkojani oman peiton alla, lemmen lämmössä.

ainoastaan harmittaa se, että lähdin ennen kuin sain tietää, soitettiinko ehdoton suosikkibiisini kalpea-jim.