olen suorastaan surullisenkuuluisa siitä, että saatan nukkua melkein missä vain ja milloin vain. yleensä tosin vain, jos en ole väsynyt.

olen nukkunut hotellissa heräämättä palohälytykseen. olen nukkunut makeasti corkissa, irlannissa, juna-asemalla postilaiturilla, johon aamuviideltä kolisteli tusinan verran postirekkoja. olen nukkunut bänditreeneissä, studiossa miksauspöydän alla, äänityksissä, yöllä keskustaan pysäköidyssä autossa, lasten leikkipuiston kiipeilytelineen alla ja niin edelleen.

pari vuotta lapsen syntymän jälkeen en voinut nukkua. ensin pelkäsin koko ajan, että vauva herää ja mun pitää nousta. vaikka ei se yleensä herännyt ennen aamua. sitten, sairaalajakson jälkeen ja toipilasaikana nukuin huonosti, kun pelkäsin, ettei sillä olekaan kaikki hyvin ja että se alkaa yöllä vaikka... mitähän mä nyt olisin pelännyt... vaikka oksentaa tai kouristella. siitä jäi päälle pelko ja mun oli vaikea nukkua, kun kuuntelin kaikkia tuhinoita.

sitten laps alkoi nukkua omassa huoneessaan ja elämä palasi minuun. aloin vedellä hirsiä pitkään ja hartaasti kuin tukkimies.

viime yönä heräsin kuitenkin. joskus aamuyöstä niin, että päässäni näkyi aivan kirkkaana se, mitä aion tehdä seuraavana kolmena-neljänä vuotena tohtorintutkintoni eteen. niin toimivat aivot.

tänä lukuvuonna teen nuotinnoksia ja sävellän. kerään hihaan materiaalia ja tietoa. ensi syksynä esitän kolmannen konsertin 16 naisen kanssa. (älkää kysykö, mistä saan 16 kansanlaulajaa, ilmoittautukaa, halukkaat!). neljännen konsertin esitän pauliinan kanssa seuraavana keväänä, jos pauliinalle käy. sitten treenaan vuoden ja keväällä 2010 on viimeinen konsertti, jonka esitän yksin, professori laitinen on jo luvannut tulla rekvisiitaksi. sen jälkeen valmistelen vielä kirjallisen osuuden lopulliseen muotoonsa ja sitten musta toivottavasti tulee isohattuinen nainen.

kuulostaako hyvältä? niin minustakin! varsinkin tuo ensi lukuvuosi. kuinka kestän sinne saakka?
mutta muistakaa nyt, että suunnitelmiin voi aina tulla muutoksia. ja tuleekin. älkää vielä panko kalentereihinne.


J.K. vielä tuosta edellisessä postissa kertomastani työstä: mä otin kuin otinkin sen vastaan, osan siitä, vaikka en saakaan palkkaa. hullu! mutta ehkä petaan ehkä siinä ehkä itselleni ehkä jotain, mitä en ehkä vielä tiedäkään. olen kiinnostunut, innostunut.