olen pitkään miettinyt kaupungissa - siis pääkaupungissa - käydessäni, että viime aikoina kaupunkikuvassa on tapahtunut hidas, mutta selvä muutos. ja tänään muutos suorastaan riehui silmille.

jokaisella visiitilläni havaitsen pahoinvoivien kaupunkilaisten määrän taas lisääntyneen. kuolemanväsyneiden. haahuilijoiden. sekavien. ylilaihojen 150cm pituisten ja jonnekin kiireisten poikien. luunlaihojen tyttöjen. kodittomien untsien ja reiskojen. juoppojen. ikinuorten kolmivitosten ikisinkkunaisten.

olen luullut, että asumiseni täällä lintukodossa paljastaa kaupungin raadollisuuden puhdistuneille, sinisilmäisille verkkokalvoilleni.

kommentoin tätä myös tänään teatterissa työkaverille. hän totesi psykiatrimiehensä kertoneen, että helle ja psyykelääkket reagoivat voimakkaasti yhteen. aiheuttaa ylimääräistä levottomuutta ja huoneen ahtautta.

mutta ei siitä pelkästään voi olla kyse.