näin meitä opetetaan. ihan pienestä pitäen.

tytärlapsi sai lahjaksi kuvakirjan. melko kömpelösti piirretyt iloiset pallopäälapset tekevät kirjan sivuilla kaikenlaista. kirjan nimi on minä haluan.

kirjassa TYTTÖ on piirretty sivuille, joissa lapsi haluaa:

*pestä
(pieni ponihäntäpää pesee pyykkiä paljussa, mekko päällä)
*leipoa
(pieni pitkätukkainen laps leipoo)
*nukuttaa nuken
(pieni ponihäntäinen mekkoon pukeutunut lapsi työntelee lastenvaunuja)
*lohduttaa pikkuveljeä
(pitkätukka silittää alastonta vauvaa)
*valmistaa mehua
(saparopäinen, mekkoon pukeutunut sekoittaa mansikkamehua)

kirjassa POIKA on piirretty sivuille, joissa lapsi haluaa:

*ulkoiluttaa koiraa
(housupukuun pukeutunut lyhyttukkainen pallopää ulkoiluttaa reippaasti koiraa)
*järjstää lelut
(lyhyttukkainen pyjama-asuinen tyyppi leikkii leluilla)
*pestä pyörän
(housupukuinen androgyyni pesee kolmipyöräistä)
*parantaa nallen
(lääkäriä leikkii lyhyttukkainen housupukuinen)
*kastella kukkia
(lyhyttukka kastelee housut ja paita päällä kukkia)

näkeekö kukaan muu tässä mitään ihmeellistä?

paitsi sen, että olen kaavoihin kangistunut: minusta siis kaikki mekkoon puetut, pitkätukkaiset ja saparopäät ovat tyttöjä. ja housuissa ja teepaidoissa kekkailoivat lyhyttukkaiset ovat poikia. onkohan mullakin ollut tuo kirja pienenä?

lopuksi:
kirja on tytärlapsesta tosi kiva ja ajaa asiansa oikein hyvin, kiitos lahjan antajalle.
eikä lapsi vielä muutamaan vuoteen tajua itsekään olevansa tyttö eli poika.

kuulemma vasta kolmivuotias osaa itsestään sanoa, kumpi on.

(tosin tytärlapsi on saanut alusta asti kuulla olevansa äidin ihana tyttö, joten se siitä)