sunnuntai, 27. huhtikuu 2008
kun harvoin ennättää
jotain erityistä on kuitenkin minun näkökulmastani siinä, että vasta encoressa saattoi varmasti sanoa, millä kielellä lauletaan, vaikka sävellykset on kirjoitettu suomalaisen (ja maailman-) kirjallisuuden historian kauneimpiin ja arvostetuimpiin lyyrisiin purskautuksiin.
ja siinä on minun näkökulmastani jotain perin kummallista, että konsertin tunnelmallisin, koskettavin ja taiteellisesti merkittävin hetki oli se, kun laulun päätyttyä liki 80-vuotias säveltäjämestari köpötteli lavalle ja yleisö osoitti suosiotaan seisten.
en kertakaikkiaan pidä kovinkaan paljon suklaasta.
kotimatkalla olin niin tunteennälkäinen, että nuolin hansikaslokerossa lyttääntyneen ja sulaneen suklaapatukan - yhdellä kädellä ajaen - suoraan paperista. mahtoi näyttää hienolta edellä ajaneen taustapeilistä se.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.