konsertti oli hyvin juonnettu, taitavasti, älykkäästi, tyylikkäästi ja kaikenkaikkiaan oikein esitetty ja sellaisenaan varmasti lajissaan erinomainen konsertti.

jotain erityistä on kuitenkin minun näkökulmastani siinä, että vasta encoressa saattoi varmasti sanoa, millä kielellä lauletaan, vaikka sävellykset on kirjoitettu suomalaisen (ja maailman-) kirjallisuuden historian kauneimpiin ja arvostetuimpiin lyyrisiin purskautuksiin.

ja siinä on minun näkökulmastani jotain perin kummallista, että konsertin tunnelmallisin, koskettavin ja taiteellisesti merkittävin hetki oli se, kun laulun päätyttyä liki 80-vuotias säveltäjämestari köpötteli lavalle ja yleisö osoitti suosiotaan seisten.

en kertakaikkiaan pidä kovinkaan paljon suklaasta.
kotimatkalla olin niin tunteennälkäinen, että nuolin hansikaslokerossa lyttääntyneen ja sulaneen suklaapatukan - yhdellä kädellä ajaen - suoraan paperista. mahtoi näyttää hienolta edellä ajaneen taustapeilistä se.