näin tänään joulukadulla jotain, joka asetti minun moraalini tavattomaan valintatilanteeseen.

kuljeskelin rauhassa hämärtyvää aleksanterinkatua, jossa kävi melkoinen ostoshullujen kuhina.

onnea, kuusankoski -tyyppisen miesten vaatehtimon edessä roikkui rekissä lämpimännäköisiä topparotseja, lienevätkö olleet peräti untuvasisuksisia. näitä takkeja katseli rauhassa kadun varjoisan puolen kulkijan näköinen mies palelevana ja sätkä suupielessään.

rauhallisesti ja sivuilleen vilkuilematta tämä kake, rane tai untsi otti rekistä takin, käänteli sitä hetken aikaa ja asteli vakaasti muutaman metrin päässä olevan ratikkapysäkin penkille, jossa muutama muu sepi, reiska tai reetu istuivat turisemassa tupakilla. miekkoset alkoivat kimpassa arvioida takin lämpimyyttä ja sen vetskareita ja taskuja. hyväksyntää tuli ja takin noutaja alkoi tyytyväisenä vetää sitä paleleville harteilleen.

minä näin tämän. noin viisikymmentä muuta shoppailijaa näki tämän. teinityttöjä ratikkapysäkillä nauratti. vanha mies hymyili itsekseen. mummelin silmissä oli lempeä katse.

käviköhän kukaan onnea, kuusankoskessa ilmoittamassa? pysäyttiköhän kukaan ohi ajanutta poliisiautoa?

en minäkään. tämä oli joululahjani sinulle, untsi, rane, reiska, kake. toivottavasti se pitää sinut lämpimänä sillan alla tämän talven.