aika monethan tietävät, että meillä äänitetään levyjä. siis ihan oikeita äänilevyjä. ja tuon tuostakin työhuoneillamme majailee hippiä jos toistakin.

yleensähän mä silleen tunnen ne kaikki soittajat ennestään, ainakin jonkun joka bändistä, niin tapanani on sessioiden alussa ja pausseilla käydä vähän moikkailemassa ja toivottamassa tervetulleeksi ja semmoista. ja ainakin minusta on pääasiassa mukavaa, kun työhuoneelleni kuuluu mitä huhuilua ja kukkuuta milloinkin.

mutta yksi seikka on suorastaan merkillepantavaa. se on kaikkien bändien erilainen dynamiikka. siis se, millainen fiilis leijailee tapahtumien lähimailla.

eilen, tänään ja sunnuntaina täällä on ollut kovin rauhallinen ja hyväntuulinen yhtye. koko porukka on ajoissa paikalla ja istuvat kukin soittokarsinassaan lämmittelemässä tai hyväntuulisesti juttelemassa. ja hyvissä ajoin ensimmäistä ottoa.

päivänä muutamena täällä oli bändi, joka tunnelma oli lähinnä harmistunut. jotenkin sarkastisella tavalla jähmeä. minusta tuntui, että olin häiriöksi ja luulen, että heistäkin tuntui siltä, siis että HE olivat. jätkät jöpöttivät eri huoneissa treenaamassa ittekseen ja vasta kun oli tarkoitus äänittää, kerääntyivät yhteen. mutta töitä tehtiin vakavissa ja aikaansaavissa tunnelmissa.

joskus on tyttöenergiaa ja hihittelyä, joskus äijämäistä kännipainia. joskus sujuu, joskus kiukutellaan, joskus riidellään ja joskus tulee valmista ällistyttävän rennosti ja kätevästi. laadusta kylläkään ei tingitä ikinä.

sekin kertoo jotain, mitä bändi lataa pöydille ja jääkaappiin sessiopurtavaksi. nyt ei ole mitään. teetä ja kahvia keitellään välillä ja sitten mennään oikeesti syömään.

jotkut kasaavat pöydät täyteen karkkia. siis ihan täyteen karkkia. se kuuluu jotenkin äänittämisen tunnelmaan. salmiakki varsinkin.

kerran täällä oli porukka, joka täytti pöydät pähkinöillä ja vihreällä teellä. ihme joogeja. jotain makrobioottisia herkkuja jääkaapin täydeltä.

ja sitten on tietenkin nämä viinalla jääkaapin täyttäjät. kaljapatteri ukkoon ja jallupullo jokaiselle parin päivän sessiota varten. ehkä makkaraa, mutta ei muuta evästä.

hassuinta tässä on se, että ei ikäpäivänä osaisi analysoida oman bändini dynamiikkaa. kuvittelen omien bändieni olevan rentoja ja helppoja, mutta ainakin meillä on juurevat jutut. mutta voihan olla, että muiden silmissä omat toimeni ovat tosi vaikeannäköisiä. ja salmiakkia on varmasti.