jostain syystä olen joka marraskuu oikein vaikuttunut siitä, mistä kuukausi on saanut nimensä.

martaat kun ovat kuolleiden sieluja.

marraskuu on siis kuolleen sielun kuu.

voi marras olla muutakin kuin kuolleen sielu, se voi olla myös monenmoinen kuoleman enne ja siksi se kuvaa niin hienosti tätä kuukautta. lumen alle piiloutuu pian kaikki elollinen, myös minä ja minuuteni.

jään talviunille koppiksen kanssa. hän täyttää tänään kolme viikkoa.

toisaalta olen saanut ilokseni yhden kivan sävellystilauksen, jonka kanssa näpertely saattaa viedä kaiken vapaani. paitsi että ladakuskilla alkoivat teatteritreenit, tytärlaps lähti tänä aamuna innoissaan puolipäivähoitoon ja tämä ratkaisu pitää koko perheemme - myös tytärlapsen - mielenterveyden kunnossa: minä en mitenkään keksi riittävästi leikkejä ja puuhaa nelivuotiaan tarpeisiin, enkä takuulla korvaa ikäistensä seuraa. jo tämä kolme viikkoa, joka tytärlaps oli vauvalomalla, osoitti sen vahvasti, seinille kiipeilyn määrä oli jo tapissaan. ja meillä kun ei ole mitään kivaa hiekkalaatikkoa, jonne muiden mammojen kanssa voisi kerääntyä lapsiaan leikittämään. ja paulan sanoja referoidakseni: ennemmin ampuisin itseäni jalkaan kuin näyttäytyisin jossain perhekerhossa.

olen niin onnekas. ja juuri tällä hetkellä helvetin tyytyväinen elämääni.