nyt kerrankin, tuli kohdalle sellainen, jossa saa kirjoittaa. saa kirjoittaa ja tietenkin itsestään. tartun siis toimeen.
(miten voi kirjoittaa itsestään? olenko itsestäänkirjoittavaa tyyppiä? sormeniko vain itsestään hyppivät näppäimillä?)
no niin lukekoon tämän kuka haluaa. tarratkoon tähän kuka haluaa.
tässä on lueteltu 20 sanaa. kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.
1. kampa
kerran jotkut pahat pojat olivat vallanneet piikkilangalla ympäröidyn leikkikentän, tornitaloilta tien yli alamäkeen, ja ajoivat meidät sieltä veke. isosisko oli varmaan kymmenen ja minä en varmaan kolmeakaan. sisko huusi niille pahiksille lähtiessämme kipuamaan ylämäkeen: "raukkikset!" ja minä perässä komeine ärrävikoineni: "rrrraukkikset!" isosisko sanoi minulle: "just niin. hyvä ilona!" niin suurta hyväksytyksi tulemisen tunnetta en muista lapsuudestani monta kertaa. isosiskon farkkujen takataskusta pilkisti uusimman muodin mukaisesti kellanoranssin kamman varsi.
2. lintu
meillä oli kaksi lintua, undulaattia. muistan, kun ne tulivat paperisissa pusseissa, joissa oli hengitysreikiä päällä ja muuttivat asumaan pieneen häkkiinsä. olin noin viisi. äiti antoi linnuille nimiksi una ja duo ja pian duo kuoli. järjestysluvussa toisen poikalinnun nimeksi tuli duo duo ja pariskunnalle hankittiin pesälaatikkokin, jos vaikka munia olisi tullut. taisivat olla homoja, kun ei näkynyt. tai sitten olivat vaan aika surullisia pieniä lintuja.
3. meri
4. kitara
5. kello
sain mummilta ensimmäisen kelloni. olin varmaan viis. siinä oli valkoinen taulu ja kultaiset viisarit ja kellotauluun oli upotettu teksti: lakiasuo keuruu. kun sitten olin isompi ja olin saanut hienon digitaalikellon, purin sen vedettävän kellon osiin, kun halusin nähdä, mitä siellä sisällä oli. vieläkin harmittaa.
ja aina viimeisenä päiväkodissa laulettiin maailman surullisinta laulua:
nyt on laulut laulettu ja lähdettävä on
pam pam rumpu kaikuu, lähdettävä on
ja musta aina tuntui, että se laulu on nimenomaan mulle.
6. oksentaminen
en muista oksentaneeni lapsena. enkä muista kenenkään muunkaan koskaan oksentaneen. kerran muistan ekaluokalla välkällä juosseeni niin kovasti, että oksennusta tuli kurkkuun. totesin tämän kaverilleni mariannelle, joka sanoi: joo, mä haistoin. mua hävetti.
7. mummo
mulla ei ollut mummoa vaan mummi. mummo oli ihan kuka vaan vanha nainen. mummi puolestaan oli ihana, mutta me käytiin mummilassa aivan liian harvoin.
8. kirja
9. pipo
pipoa ei mun lapsuudessani pitäneet kuin raukkikset. en mä ainakaan. paitsi pakolla.
10. matematiikka
11. metsä
12. ukkonen
ukkonen oli yleensä myös mökillä. joskus se oli pelottavaakin. painoin korvani mökin lattiaa vasten ja kuvittelin, että se on joku jättiläisen pesukone, joka jyrisee.
13. hiukset
halusin aina itse leikata kesäksi siilitukan. olin lukenut pikku pietarin pihan ja muita poikaromaaneja ja niissä se tukka aina kesäksi leikattiin. vaan mitä väliä sillä siellä mökillä olisi ollutkaan? tykkäsin siitä tukasta ja sillä siili.
14. veli
velihän mulla oli lapsena ja on vieläkin. isosisko tuli kerran väliin, kun murrosikäinen isoveli juoksi leipäveitsi kädessään perässäni. olimme varsinainen taistelukaksikko: miten se iso mies viitsikin pienempäänsä niin härnätä?!
15. ikkuna
papasta, siitä toisesta, kerrottiin juttua, että se oli tuonut fillarin satulalleen tupaan ja sitonut sen ketjujen paikalle kiinni pitkän, lenkille menevän narun. narun toisen pään oli hän sitten juoksuttanut avoimesta ikkunasta mansikkamaalle ja siellä sitonut sen variksenpelättimeen. kun tuvassa pyöritti fillarin polkimia, variksenpelätti heilui mansikkamaalla.
16. kalenteri
kalenterista en tajunnut mitään ennen kuin sain seiskalla käteeni kalenterin sisältävän lukuvuosioppaan, jota isommat koululaiset opettivat kutsumaan sukupuolioppaaksi. kerran lainasin ystäväni meken sukupuoliopasta kokonaiseksi viikonlopuksi, kun siinä oli yhden söpön pojan kuva.
17. puuro
lempiruoka koulussa. puuro ja mehukeitto. kerran nälkäpäivänä saimme mannavelliä ja oikeaa ruisleipää sen ainaisen näkkärin sijaan. muka valistukseksi hemmotelluille kakaroille. että tämmöistä jotkut aina syö. ja minä ajattelin, että voi kun olisi joka päivä nälkäpäivä.
18. nenäliina
19. kynsilakka
meillä ei saanut meikata, ennen kuin oli 16. isosisko ei ollut, mutta sillä oli salaa meikkejä ja minä tyhmyyksissäni noin 7-vuotiaana paljastin, kun innostuin, kun kajaali tipahti siskon taskusta. sittemmin äitini on antanut periksi ja on lastenlastensa varpaankynnet halunnut lakata suunnillen synnytyslaitoselta päästyä.
20.taulu
oli meillä tauluja. kotona. mutta enemmänkin muistan koulusta, liitutauluja. eräänä päivänä meidän luokaan tuli mies, jolla oli jännittäviä kamoja mukanaan. tunti meni ihan plörinäksi, kun kaikki lapset seurasivat, kuinka äijä mittasi vatupasseineen ja mittoineen pisteitä taululle ja lopulta piirsi maalilla viivat tauluun. nuottiviivaston! ihme!
sain koiran, kun olin noin kymmenen, vuosien taistelun tuloksena. koira otettiin äitini oikeamielisin aikein pieneläinklinikalta. se oli nuori, talteen korjattu, kaltoin kohdeltu koira. sitä oli hakattu remmillä ja piesty, eikä se luottanut oikein keneenkään. mutta iso se oli. muistan sen epäluuloisen katseen makuuhuonnen nurkasta ensimmäisenä iltanaan meillä. niin vihainen, niin pelokas, niin pistävä. pitkän ajan kuluessa koira alkoi luottaa meihin ja alkoi suhtautua ylisuojelevasti perheeseeni, eritoten minuun, koska olin pienin. keneenkään muuhun koira ei luottanutkaan. koirasta tuli heti paras ystäväni ja turvani. lopulta se tuli hyvin aggressiiviseksi ja viimeisenä pisarana se kävi hampaineen käsiksi tätiini, jota isäni vain kätteli. pelästyi, raukka, isäni puolesta. kaikki koiran kanssa yritettiin, luulen, mutta sen elämä oli mennyt vinoon jo aivan pentuna. koira lopetettiin vielä samana kesänä, enkä ole toipunut siitä oikein vieläkään. se oli hieno koira.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.