mua hatuttaa tänä herran aamuna kolme asiaa. sanon ensimmäisen ensin.

miksi tässä(kään) blogissa ei saisi joidenkin mielestä olla mitään mieltä mistään? ei siis yhtään mistään. jos esimerkiksi olisin sitä mieltä, että huonosti näytelty teatteriesitys olisi huono, sitä ei saisi sanoa siksi, etten olisi poliittisesti epäkorrekti. jos sanoisin, että huonosti laulettu ja harjoiteltu ooppera-aaria olisi kamalaa kuultavaa, se olisi varmasti jonkun mielestä liian kärkevästi sanottu. ja siis sanoma muotoiltuna siten, että ei viitattaisi mihinkään tiettyyn teatteriesitykseen tai ooppera-aariaan, vaan yleizezti ja yhteizkunnallizezti.

tuossa viittaan tietysti siis taannoiseen keskusteluun alempana blogissa, jossa joku halusi sanoa jotain, mutta ei sitten ihan uskaltanutkaan, ettei olisi epäkorrekti. mutta teki senkin vähän salanimensä turvin. alhaista.

muutenkin kaikkea seuraa nykyään ihmeellinen mitäänsanomattomuuden aura. ihmiset varovat sanomasta mitä ajattelevat, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. tai ettei antaisi itsestään tyhmää kuvaa olemalla kärkevä ja kärkäs. tai olemalla jotain mieltä jostain. tai korottamalla ääntään.

tosiaan! ääneen huutaminen tai äänen korottaminen se vasta brutaalia ja keskenkasvuista on! ja kiroilu! kerrassaan sivistymätöntä! alatyyliä! perkele!

mä ainakin haluan, että joskus jollekin jossain tulee vähän paha mieli. muuten ei tätä aikuisten maailmaa pyöritetä. haluaisin vähän, että valtion budjettiriihessä esimerkisi tulisi jollekin edes vähän paha mieli. ja haluaisin, että joku sanois sille jouni hynyselle, että ei se kaikkien mielestä ole taivaan lahja suomen naisille. muun muassa.

olisi paljon selkeämpää, tämä elämä, jos voisi sanoa ihmisille toteamuksia yleisistä asioista. ei siis mitään semmoista, että onpa sulla karmea tukka. ajattelin lähinnä että voisi sanoa, että tukkas hörröttää tosta. että tämä maailma on menossa helvettiin. tai huutaa kitapurje suorana, että pitikö sun luvatta lainata mun pistosahaa verstaalta ja vielä olla palauttamatta sitä, että mua kyllä ottaa kuuppaan tollanen käytös ihan jumalattomasti. puhdistaisi ilmaa se.

perkele, että mä tarttisin jonkun taistelutantereen, jossa saisin sanoa, mitä ajattelen ja huutaa päälle. aivan sumeilematta. ja mielellään vielä hyppiä yläpystyä päälle. taidan avata toisen blogin jossain, jossa ruma sana sanotaan niinku se on.