helvetin lieskat ja jomotus, tykytys ja kutina ovat siirtyneet viime yön tunteina varpaisiini. jalat ovat kuin kaksi jättimäistä vesikelloa.

on melko mahdotonta kuvailla sitä hermokipua, jonka tämä itse pelsepuupin lähettämä suu- ja sorkkatauti aiheuttaa. kauan ylistetty olkoon kodeiini, sain sen avulla nukutuksi jopa kokonaisen tunnin kerrallaan! illalla yhden ja aamulla toisen. kun niin sitä lääkettä sai ottaa.

kädet ovat ehkä vähän rauhoittuneet, se selittämätön kituminen, mitä ne vielä eilen aiheuttivat on muuttunut kuivaksi tunteeksi, vähän niinkuin jotain kuivaa ja sormia liikuteltaessa poikki ritisevää olisi käsieni sisällä. päältä ja kämmenestä kädet ovat vielä ruttoiset ja sormien päissä on verenpurkaumia. välillä tyktys ja kuumotus palaa, jos erehdyn liikaa sisuksiani ritisyttelemään. siellä vielä se virusarmeija hermopäätteissäni ilkamoi.

kyynerpäihini ja toiseen rintaani on ilmestynyt kirkkaanpunaisia etäröhläkkeitä. ne eivät onneksi ole ainakaan vielä kipeitä. naamani näyttää siltä, ettei kannata ainakaan viikkoon päätä ovesta pihamaalle näyttää, etteivät lapset peljästy.

perheen toinen aikuinen pakkasi kamansa ja lähti vaasaan töihin. nähtäväksi jää, kuinka ritisytän lapsen päiväkodista, laitan sille evästä ja keksin huvitusta. onneksi täällä maalla on naapuriapu.

joo, ja päiväkodin mukaan olen ainoa aikuinen, johon tämä on tarttunut. elämälle kiitos.