olettehan kuulleet sanonnan valtaahan on käytettävä silloin, kun valtaa on?

olen viime aikoina törmännyt vallan ihanuuteen useampaankin kertaan, mutta suosikkitapaukseni sattui muutama viikko sitten lauantaina.

olimme sopineet yhden vantaalaisen koulun kanssa, että kuoroni harjoittelee niiden musiikkiluokassa eräänä lauantaiaamupäivänä. meillä on sinne vakiokäyttövuoro torstaisin, joten mitään ongelmaa ei lauantaikäytössäkään rehtorin mielestä ole. ja meillä oli rehtorin lupa. siis. ja mulla on sinne koululle avaimet, jotta pääsemme sisään.

kun olin ajanut noin 10 minuuttia meiltä koululle päin, muistin etteivät avaimet olekaan mukana. samaan syssyyn muistin, että koululla on sinä viikonloppuna pussihukkien juniorikoristurnaus. että kai sinne on sitten joku vahtimestarikin hälytetty. pääsisimme siis musiikkiluokkaan treenaamaan.

tulimme paikalle.

meitä on noin 25 henkilöä.

huomasimme, että turnaus tosiaankin oli käynnissä, porukkaa ihan pipona, mutta mitään vahtimestaria ei paikalla ollut.

pyysimme yhtä kahvia myyvää äitiä päästämään meitä musiikkiluokkaan.

äiti sanoi, ettei päästä. vaikka ei hänellä avaintakaan ollut, mutta ei hän päästä, vaikka meillä olisi kenenkä lupa. tai avaimet. tai vuoro. koska kaikki varaukset koululta oli peruttu, koska heillä oli varaus. koko kouluun. vaikkeivät he nyt sattuneetkaan musiikkiluokkaa tarvitsemaan, heillä oli varaus koko kouluun. koko kouluun. heillä. koko. kouluun.

pyysin saada jutella sen kanssa, jolla ne avaimet olivat. äiti ei päästänyt. hän sanoi käyvänsä itse kysymässä siltä, jolla avaimet olivat.

täti tuli heti takaisin. ei se päästä. kun meillä on tää varattu tää koko koulu.

(kuulen sieluni korvilla tämän äidin kysyneen siltä avaintenpitäjältä, että ethän sä päästä noita yksiä tyyppejä tuonne musaluokkaan, ethän. kun meillä on tää varaus. meillä.)

mä olisin jotenkin vielä ymmärtänyt, jos me oltais oltu jotain epämääräistä sakkia tai peruste olisi ollut se, että he tarvitsevat musiikkiluokkaa vaikka eväiden syöntiin. mutta että siksi, että heille oli varattu koko koulu. huh!

me ei ikinä päästy sinne musiikkiluokkaan.
seuraavalla viikolla koulun virallinen vahtimestari oli ihan äimänä, kun kerroin. että mitäh!?

tilanne olisi  taatusti ollut toinen, jos mulla olis ollu ne avaimet mukana. me oltais vaan menty laulamaan ja olis ostettu siltä tätsyltä vielä 25 pullaa ja kahvia ja karkkia päälle.

mutta kun oli sitä valtaa!