olen ihan vakavasti harkinnut lopettavani tämän blogin.

en nimittäin jaksa sitä, että aina vähän väliä tämä aiheuttaa joissain ihmisissä ärtymystä ja aggressiota (enkä nyt viittaa millään muotoa pelkästään edelliseen tapahtumasarjaan). on mulla muutakin mietittävää elämässäni.

en tiedä: onko vikana se, että ylipäätään kirjoitan jotain? vai se, että jaksankin, aina vaan? vai se, että kirjoitan asioista, jotka herättävät minussa kiinnostusta? tavalla tai toisella. vai se, että kirjoitan omalla nimelläni enkä yritäkään piiloutua pelastavaan pseudonyymiin? vai se, että kaikki ei aina olekaan hauskaa?

kaakelinkostuketta nimittäin tulee niskaan melko säännöllisesti, usein mielestäni melko kohtuuttomin perustein. pikaistuksissaan päästeltynä. pidätysvaivoista kärsien. eikä useinkaan kommenttilooraan vaan henkilökohtaiseen postiini tai livenä. usein anonyymisti.

olen saanut kuulla olevani kärkäs ja teräväkielinen, sivistymätön moukka, kuvittelevani itsestäni liikoja ja luulevani omaa lastani maailman navaksi. olen kuulemma paljastushaluinen ja luulen, että jotakuta kiinnostaa. lisäksi olen tietenkin pahansuova. aivan vasta minua tölväisiin alkoholinkäytöstäni, josta on sanottava, että se oli täysin kohtuutonta laskien ne kerrat, jolloin olen itseni viihteelle päästänyt. femakkokin olen.

paras saamani kommentti oli: kuka sä oot? eihän kukaan ole kuullut susta mitään. tässä luultavasti viitattiin ammattiini.

lukekaa, ihmiset, lukekaa näitä juttuja, ennen kuin painatte kotisivujeni lomakkeen lähetä-nappia.

jos täällä on hiljaista, olen luultavasti tehnyt turistit.