yksi parhaista ystävistäni ikinä on pari tuntia sitten ponnistanut maailmaan pienen ja karvaisen tyttölapsen.

onnistuin soittamaan hänelle synnytyssaliin. (mutta itsepä vastasi!) soitin kysyäkseni, joko poika
esittää lähtölaskennan merkkejä. kaikki olivat varmoja siitä, että poika oli tulossa. jopa ultrakuvista joukolla palleja muka tiirailtiin.

tuo yksi oli synnytyssalissa tapansa mukaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. paitsi, että totesi pyörtyneensä äsken tuolla suihkussa. vaan muistanhan sen itsekin. en todellakaan tajunnut mitään tapahtuneeksi. myöhemmin asia on kyllä selvinnyt melko kovalla kädellä. elämä todellakin pysähtyi ja muuttui juuri sinä pävänä.

paitsi, että tuo kaikki on merkittävää ihan oman itsensä, syntymän vuoksi, on tämä tärkeää siksi, että kyseisen ystävän kanssa päätimme pari-kolme vuotta sitten yhdessä, että nyt olisi jo lapsenhankinnan aika. (miehet oli suostuteltu projektiin jo aiemmin.) oma projektini täytti tänään vuoden ja kymmenen kuukautta. ja en voisi iloisempi olla ystävän puolesta.

ja nyt kun taas menin lapsista lätisemään, sanottakoon yksi asia, mitä olen miettinyt ja paljon.

jos lasketaan mukaan oikea elämä, elokuvat, telkkari, mainokset ja lehdet ja ihan kaikki, on aivan mielettömän harvinaista kuulla äidin ja pikkulapsen nauravan yhdessä. siis sellaista iloista naurua, joka on lapsella kerrassaan hersyvän tarttuva ja jota ei voi vastustaa paatuneinkaan. miehiä ja lapsia kyllä nauraa yhdessä usein. varsinkin elokuvissa ja mainoksissa. ja oikeassa elämässä. miehet heittelevät lapsia ilmaan ja kieputtelevat. hassuttelevat.

itse tyhjennyn parhaiten nauramalla lapsen kanssa. siis keksimällä kaikkea hassua ja hauskaa, joka on meistä molemmista naurettavaa. ja lapsi keksii myös. silloin ei tule mieleenkään ajatella rästissä olevia vuokria, tekemättömiä kappaleita tai auton kilometrihuollon varaamista.

mutta onko siis niin, että naisen osa on yleensä se lapsen ojentaminen, huoltaminen, nenän niisto ja hoiva. kun taas miehen on se hassuttelu ja reuhaaminen?

näin kylläkin sanottiin jo äitiyspakkauksessa jaetussa oppaassa. että miehen rooli on toiminnallinen ja äidin hoivaava.

ja paskat sanon minä. ainakin meidän täällä.