joudun liikkumaan nykyisessä elämäntilanteessani paikasta toiseen autolla. ekologisen minäni silmä vuotaa kyyneleitä ilmaston puolesta, rauhallisen elintilan janoisen minäni silmä nauraa onnesta ymmyrkäisenä.

meille ei kulje julkista liikennettä. jos kulkisi, käyttäisin sitä.

en kaipaa joukkoliikenteen rasittavia puolia. pysäkillä värjöttelyä, kun räntää sataa vaakaan. myöhästymisen selittelyä junavuoron myöhästyessä. junasta täpärästi myöhästymistä. täydessä bussissa helteellä hikoilua. jonkun turjakkeen vieressä.

kaipaan kyllä joukkoliikennettä monestakin syystä, mutta olen viime junareissuillani huomaanut, että yksi on ylitse muiden:

kohtaamiset.

pienet yllättävät tapaukset, jotka saavat kaksi ventovierasta kohtaamaan ja kokemaan samanmielisyyttä muutaman sekunnin ajan tässä maailmankaikkeudessa.

viime matkallani sattui muutamia kohtaamisiksi kutsumiani tapauksia. ne pitivät iloisena pitkän aikaa.

vastassani istui taajamajunassa nuori eräänkin osaston-puhaltajan-joka-lähti-luostariin -näköinen nuori mies. parikymppinen, ehkä.
tiedättehän, uusissa taajamajunissa istuvat matkaavaiset polvet sikin sokin sekaisin penkkien välissä, kun vastakkain aseteltujen penkkien välinen tila on tuskin puolta metriä. nuorella miehellä oli pitkät polvet.

istuimme siis molemmat käytäväpaikalla penkin päässä, molemmilla laukku jaloissamme ja polvet sekaisin. loosissa ei istunut lisäksemme kuin mies, joka puhui kovaan ääneen arabiaa puhelimeensa, ikkunapaikalla.

pasilaan tultaessa ikkunapaikkamies nousi ylös, veti hattunsa päähän ja otti reppunsa hattuhyllyltä. puhui lakkaamatta eikä huomannut kuinka puhaltajannäköisen kanssa molemmat siirsimme laukkumme ja annoimme vaivalloisesti tilaa, että ikkunapaikkamies pääsisi ulos. juuri, kun molemmat oletimme ikkunapaikkamiehen lähtevän, hän rojahtikin takaisin penkille ja jatkoi puheluaan kuin ei mitään.

puhaltajannäköisen kanssa katsahdimme toisiimme aloimme nauraa. keräsimme juuri kamppeemme pois käytävän puolelta takaisin, kun ikkunapaikkamies yhtäkkiä ryntäsikin seisaalleen ja ulos junasta. katsoimme puhaltajannäköisen kanssa iltalypsyilmein toisiimme.

puhaltajannäköinen loi lausumaan legendan mittoihin yltyvät sanat:

tulihan se sieltä.