kyllä mä vaaleja seurasin. olen kiinnostunut politiikasta.

tai oikeastaan en ole kiinnostunut politiikasta sellaisena, minä se nykyisin näyttäytyy: hyvin oman persoonallisuutensa peittävien sliipattujen broilereiden urakierrosta.

onhan noita joitain sellaisiakin, jotka ovat ihan oikeasti ja vilpittömästi kiinnostuneita yhteisten asioiden mahdollisimman viisaasta hoitamisesta, jota politiikka minusta kuuluisi olla. mutta tätä muuta porukkaa minun on melko vaikea sietää.

ja sitäkin on vaikea sulattaa, miten tämäkin maa makaa niinkuin petaa. ja kenet tämä kansa valitsee petaamaan.

ja sitä, että jos viivan alla on muutakin kuin nollia, broileri taputtaa surkastuneita siiventynkiään ihastuneena ja tavoitteensa saavuttaneena ja kotkottaa jargoniksi kuulijansa pyörryksiin.

silti nämä kaikki kauniit korulauseet kulttuurista, henkisestä pääomasta, tasa-arvoisuudesta, hyvinvoinnista ja tulonsiirroista - tyhjää helinää vain?

äänestin tavoistani poiketen hyvän ehdokaskuvani vastakohtaa. yleensä äänestän naista ja nuorta, nyt äänestin miestä ja vanhaa. ilokseni tuo viisas ihminen valittiinkin päättämään asioistani. nyt on joku, jolle singauttaa sähköpostia!

hyvää tasa-arvon päivää teillekin. tiesittekö, että minna canthikin oli lankakauppias.

(mikään ei ole niin tärkeää kuin lanka, eikä sekään ole kovin tärkeää.)