miten mä en muista mitään edes vuodesta 2007. niinkuin en edeltävistäkään vuosista. outoa.

vaikka tämä ei kiinnosta ketään, tähän tämän kuitenkin rykäisen.

tammikuussa
aloitin vuoden olemalla hirvittävän stressaantunut lähestyvästä ensimmäisestä tohtoriskonsertistani. tämä konsertti minun piti esittää jo edellisen vuoden toukokuussa, mutta tytärlapsen aivoleikkausten takia se siirtyi vuoden 2007 alkuun.
tammikuun puolessa välissä sitten aloitin tohtorismatkani mielestäni ihan onnistuneella  metsän sävel -konsertilla Q-teatterissa. lautakunta oli samaa mieltä onnistumisesta. joku jopa sanoi, että tästä hyvä, mutta vaikea jatkaa.

tammikuu jatkui kuorosävellyskilpailun finaalilla turun konservatoriolla. olin iloinen jo ällistyttävästä finaalipaikasta, enkä odottanut suosiota. olihan se sentään oikeiden säveltäjien tähdittämä kisa! biisi lähetettiin suorana radiosta ja hauskaa oli, jatkoilla.

tytärlapsi vasta harjoitteli kävelyä, mutta puhui jo monen sanan yhdistelmiä.

helmikuussa
opetin, lähinnä, ja aloin suunnitella toista tohtorikonserttiani, joka meinasi alkaa lähestyä vähän liian kiireellä. en kerinnyt oikein toipua ensimmäisestäkään konsertista. helmikuussa tytärlapsi veti rillini solmuun ja sain vakuutuksesta uudet. eikö olekin mielenkiintoista? ai niin, ostin myös uuden macbookin, uuden rakastettuni ja uskollisen työjuhtani.

maaliskuussa
talouteni alkoi kaatua, viimeistään. treenailin ja suunnittelin. olin ihan hajalla luo kiiruhtavasta konsertista.

huhtikuussa
vedin aikani parhaan jukka kankaisen luukas-passion keikan. konserttia alettiin treenata jo, heti ohjaajan kiukuttelun loputtua.
huhtikuussa kävin taas turussa sävellyskilpailufinaalissa. tällä kertaa tritonuksen laulajien järjestämässä, enkä taaskaan oikeastaan odottanut mitään, paitsi hyviä bileitä. niitä ei kylläkään tullut, eivät osanneet bilettää nämä, mutta yleisöäänestyksen biisini voitti. olin yötä birgittalaisnunnien majatalossa.

samassa kuussa vielä esitettiin stoassa toinen tohtoriskonserttini jyrki. sekin oli jos nyt ei menestys, niin onnistunut. minun ja lautakunnan mielestä ainakin. tästä konsertista nautin ihan täysin rinnoin, se oli kyllä mukava proggis. heti ohjaajan lopetettua simputtamisen. tai siis.

toukokuun
olin varannut pääasiassa suomalaisen kirjallisuuden seuran runolauluprojektille. ja niin se kuu sitten hutkahtikin arkistonauhojen kimpussa. vantaan kamarikuoro esitti kevätkonsertin kanneltalossa. kuun lopussa ehdin vielä käydä sepän soiton pelimannikilpailun juryssä ja se se vasta kokemus olikin!

kesäkuun
alussa olin tampereella lyömässä suolaa pelon repimiin haavoihini. ja osallistumassa tampereen sävelen kuorokatselmukseen, jossa kuoroni ylsi kultaleimakuoroksi ja vastaanotin itse kuoronjohtajapalkinnon. meidän kuoro vie teidän kaikkien kuorojen leimat.

kesäkuu oli myös varattu runolauluprojektille. sitä siis.

heinäkuussa
pidin lomaa. esiinnyin sommelossa, kuhmon kansanmusiikkijuhlilla. olin väsynyt, vihainen ja turhautunut. tytärlaps täytti kaks.

elokuu
oli kuu, jolloin aloitin virallisesti työt. sain siis assistentuurin sibelius-akatemialta ja tuloni romahtivat ja taloudellinen katastrofi oli sinetöity. esiinnyin seurasaaren kansanmusiikkiviikolla,  art goes kapakassa ja etno-espalla.

syyskuussa
kalenteri oli täynnä kaikenlaista opetusta, opintoja, seminaareja ja ties mitä kissanristiäistä, enkä tuntenut saavani yhtään mitään aikaan, vaikka työhuoneella vietinkin monta päivää viikossa.

tytärlapsi yllätti piirtämällä ihmisen, pääjalkaisen, jolla oli silmät, hiukset kulmakarvat, suu, nenä, jalat ja kädet.

lokakuussa
huolehdin ja luin ja opiskelin itsenäisesti. opetin. suunnittelin ja päätin kokonaissuunnitelman tohtorintutkinnolleni, mikä ei ollutkaan ihan pieni juttu. aloin säveltää tilaussävellystä kuhmoon ensi kesäksi. suunnittelin kaikenlaista ja aloin käydä hieronnassa kerran viikossa.


marraskuussa
olin tosi löysä, mutta opiskelin ja opetin. oli jotenkin pimeää ja harmaata, kuukausi lutkahti sormieni välistä kuin ei mitään. en muista ainakaan mitään. olimme koko perhe koko ajan sairaana: flunssat, mahataudit ja selkäkivut seurasivat omassa ruumiissani toisiaan, muilla perheenosasilla oli sama juttu. olin koko ajan työkunnoton.

joulukuussa
tehtiin innolla keittiöremonttia ja hieno keittiöstä tulikin! opetin ihan liikaa. vedin monta perinteistä joulukonserttia, mutta en liian monta. sävelsin matskua tuleviin konsertteihin. sovitin. avasin verkkokaupan. olin muuten ihan hirveen tehokas. vietin joulua rauhassa ja pitkään. sain ylimääräisiä palkkoja ja veronpalautuksia ja talouteni piristyi kummasti. ahdistus veloista suorastaan poistui.

joulukuussa tytärlapsi puhui jo täydellisiä lauseita, myös menneessä aikamuodossa, teki kevyesti 15 palan palapelejä omin voimin, osasi juosta, laulaa nuotilleen, piirtää pääjalkaisen, kertoa vitsejä, pukea itse, lajitella tiskikoneesta aterimet oikeisiin lokeroihin, käydä itsekseen vessassa, pyytää anteeksi myös henkistä ilkeyttä ja aika paljon kaikkea muuta. hämmästyttävä ja maailman hauskin, kaunein, hellyyttävin ja hengästyttävin pentu.

yleisesti ottaen tänä vuonna, lähinnä syyskaudella, tärkein oivallus oli, että en enää pelkää joka päivä. mikä suuri helpotus!

hyvä ja tehokas vuosi, vaikka vuotta kulutettaessa siltä ei kylläkään hirveästi tuntunut. ei se mitään.