kuten esa edelliseen kisavisapostaukseeni täydellisesti vastasi, oli kyseessä maritta kuula ja ampiaisten kuningtar -levy, tältä vuodelta. biisin nimi oli nyt jo huolissaan.

mulla oli pitkään jotenkin jo ollut aikeena ostaa tuo levy, mutta jotenkin en ollut saanut aikaiseksi.

ajelin yhtenä aamuna kampaajalleni, siinä ruoholahdessa, hyvillä fiiliksillä mentiin ja räppäsin radio helsingin soimaan. sieltä tuli toi nyt jo huolissaan. edellä taustapeiliinsä ehkä vilkaissut sitimaasturikuski saattoi sillä hetkellä joutua hieraisemaan silmiään, sillä taustapeilistään näkyi suunnilleen koko ruoholahden ylle levittyvä onnellinen hymy. minun.

kolahti nimittäin heti. en tajunnut yhtään, kenestä oli kyse, mutta ajattelin heti, että tää on vitun hyvä. ihan sama, kuka se oli, mutta vitun hyvä se oli.

ja siitäpä sitten heti levykauppaan.

kiitos, maritta.

(me muuten tavattiin ja jutskailtiin kerran kyseisen artistin kanssa.)