minun työni on harvoin paperinmakuista.

kansanmuusikon työ kun perustuu pääasiassa muistin- ja kuulonvaraisuuteen. ei niillä lapuilla kukaan kauaa tee mitään, kunhan niistä on esimerkiksi sointukierrot vilkaistu.

nyt olen kuitenkin semmoisessa suossa, että paperinmakukaan ei ole kaukana.

haluaisin identifioitua laulajaksi ja minussa asuu laulajan sielu ja palo.

nyt kuitenkin vietän suurimman osan ajastani, jopa kesälomastani, paperille pallukoita pannen.

mikäs siinä, pidän siitä ja se on mulle luontevaa, varsinkin kun laulajista ja viulisteista puhutaan. tai soitetaan.

sävellystilauksia siis.