ennen en pitänyt itseäni kauniina. näin virheitä ja virheitä, tuossakin tuommoinen ja tuossa.

en pidä itseäni kovin kauniina nytkään. paitsi niinä päivinä, jolloin maailma kääntää hymyilevät kasvonsa minuun päin muutenkin. silloin olen paitsi valtavan kaunis, myös vahva ja viisas.

ennen en pitänyt ketään kauniina. vaikka joku olikin jonkinsortin sertifioitu kaunotar, löysin kuitenkin vian jos toisenkin. rumat hampaat. näppylä korvan takana. tukka sekaisin.

nykyään pidän kaikkia ihmisiä tavalla tai toisella kauniina, hyvin harvoin tapaan suorastaan epämiellyttäviä ihmisiä ja silloinkin epämiellyttävyys on henkistä laatua.

 

onko täillä asioilla kenties jotain tekemistä toistensa kanssa?