tänään aloitan työt.

olen muhinut kolme viikkoa omissa liemissäni paljon mihinkään muihin liemiin sormiain upottamatta ja tässä on tulos: murea ja mausteinen, mutta rauhallinen mieli.

arkiaamurutiinien (tytärlapsi tarhaan, pyykkikone päälle, tiskikone päälle, aamukiukku, aamusurffaus, aamukahvi) jälkeen aion muuttaa työhuoneelleni ja pysyä siellä kunnes metsän sävel on valmis. tai ainakin melkein. tai ainakin melkein pysyä. ainakin henkisesti.

viime vuosi oli jälleen aika antoisa, nyt lienee oikea hetki tehdä yhteenveto. niinkuin viimekin vuonna tein.

tammikuussa
aloitin kevyesti työt äitiysloman jälkeen suomalaisen kirjallisuuden seuran rekilauluprojektissa tytärlapsen (6 kk) jäädessä kotiin valtion leipiin heittäytyneen isänsä kanssa. tämä oli suuri helpotus. olin ihan sekaisin kyllä. aloitin myös opetuksen sibiksellä.

helmikuussa
aloin käydä taas säännöllisesti jatkotutkintoseminaareissa ja tohtorisopinnotkin siis alkoivat taas edetä. ilonan ja huvinan debyyttilevy aulis julkaistiin 8.2. tytärlapsen päässä havaittiin jotain erikoista, muttemme vielä tienneet mitä.

maaliskuussa
teimme monitan ja teakin kanssa monkulttuurista erilainen kalevala -esitystä. pääsin esiintymään pariin historiallisesti merkittävään tapahtumaan. vetäisin kullervon larin parasken mukaan sibliuksen kullervo-sinfonian uuden laitoksen julkaisutilaisuudessa yliopiston juhlasalissa. ja esitimme vantaan kamarikuoron ja sanna kurki-suonion kanssa sks:n juhlavassa vuosijuhlassa pekka jalkasen iloveet -oratorion. lisäksi esitimme pauliinan kanssa carmen rhythmicumin tuomiokirkon kryptassa kirkko soikoon -festivaaleilla.

huhtikuussa
oli töitä, mutta ei sähinää. luukas-passio esitettiin taas. sain oman ison ihanan työhuoneen. tytälapsen pää magneettikuvattiin ja koin elämäni järkytyksen.

toukokuussa
jouduin peruuttamaan ensimmäisen tohtorikonserttini, koska tytärlapsi kutsuttiin kiireesti sairaalaan tampereelle. ja siellähän olimme.

kesäkuussa
olimme sairaalassa.

heinäkuussa
pääsimme sairaalasta. olimme koko porukka toipilaina. käväisin kaustisella, festareilla ja tytär täytti vuoden.

elokuussa
toivuin vielä, mutta kävin viikon tutkijakoulun kesäkoulureissulla valamossa ja sortavalassa. ladakuski muutti töihin vaasaan ja jäin viettämään yksinhuoltajan arkea. ensimmäiset korvatulehdusyöt. jossain välissä sävelsin kuoromusiikkia.

syyskuussa
ladakuski oli vaasassa ja kajaanissa. minä korvatulehduskierteessä yksinhuoltajana. tein töitä, vaikka olipa raskasta! yhäkin sävelsin kuoromusiikkia, mutta mitään en muista.

lokakuusta
en myöskään mitään muista. jossain vaiheessa sain kuulla biisini menneen finaaliin turun konservatorion kuorosävellyskilpailussa.

marraskuussa
ladakuski tuli pysyvästi kotiin. alkoi minun vuoroni nukkua kunnolla. tytärlapsen korviin pantiin putket. treenailin jo tammikuun metsän säveltä varten.

joulukuussa
vantaan kamarikuorolla
oli viisi persoonallista ja onnistunutta joulukonserttia, vaikka meinasinkin jossain vaiheessa hajota koko prosessiin. opetin sibiksellä jotenkin poikkeuksellisen paljon, onnistuin neulomaan kaikille joululahjat, pidin sunnuntaisin pukkilan meijerillä kirpputoria, tutustuin uusiin ihmisiin ja olin kiukkuinen. lopulta tuli joulu ja armahti.


nyt lippu korkealla uutta kohti. näin raskasta vuotta en toivo enää tulevaksi.

jos joskus tulee aika,
jolloin saan katsoa elämääni taaksepäin,
toivon että tätä vuotta muistellessani ajattelisin
vuoden olleen elämäni vaikeimman