nyt jos kiroilisin, kiroilisin pitkään ja hartaasti.

tytärlapsi on koko ajan kipeä. tai ainakin vähän kipeä ja pitkään. tänään taas lääkäriin, että mikä sitä oikein venyttää. korvathan ne olivat maanantainakin, mutta että vielä viime yönä heräsi toikkarehtamaan. tytär on siitä melko kiva tenava, että huutaminen  ei ole ensisijainen toimi, muu kekkalehtaminen kyllä. vaikka osaa se huutaakin.

lisäksi olen melko pitkälti kaksin tuon epelin kanssa, kun se toinen, joka tässä taloudessa asuu, on töissä muissa kaupungeissa koko syksyn. hankalaa on se, että kun itse ei jaksaisi, ei ole niitä toisia käsiä. ja kuka mun oikeat työt ehtisi ja jaksaisi vielä tehdä?

plääh, en aikonut valittaa ja tilittää, mutta joskus tämä on kyllä aika ärsyttävää.

nukuttaa. väsyttää. kypsyttää.
miten yksinhuoltajat sen tekee?

MUOKKIO, klo 12:

se toinen, joka täällä asuu kerran viikossa vei tyttären lääkäriin.

meillä on täällä pikkukunnassa oikeasti Oma Lääkäri, joka tuntee koko poppoon vaivat ja harmit. ja on oikein taitava työssään. mukavaa on se, että ei tarvitse ensinnä alkaa selittää, että tässä on se lapsi, jonka aivot leikattiin kahdesti kaksi kuukautta sitten. jaa, että miksikö? noh... ja että siitä lähtien on kaikki ollut hienosti, paitsi että voitaisko nyt todeta, että tämä tauti nyt johtuu jostain, että ei sitten mistään leikkausten tai suntin aiheuttamasta.

no niin. taina tarkasti tilanteen. se vain oli niin, että se lääke, jota meillä tyttäreen lapettiin ei purrut korviin tarpeeksi. ja oli ihan tyhmää, että sitä samaa oli määrätty uudelleen. nyt on tymäkämmät liäkkeet ja toivottavasti sikeämmät unet.

ettei taas tarvitse yöllä toisen unta valvoa ja tätä yölukemista harrastaa:

240773820_87c13e872a_m.jpg