muistan vielä ajan, kun asuin kerrostalossa ja hesari pätkähti postiluukusta suoraan sisälle kotiin. ai sitä lyksiä*), kun sai avata lehtensä kahvikupposen seuraksi.

nykyään lehti on haettava tuolta pihan toiselta puolelta:
ensin jotain vaatetta päälle, kusjluikkarit jalkaan, ulos sateeseen, talon toiseen päähän, postilaatikosta lehti, kipitys takaisin, kengät pois, portaat ylös, yöpuku takaisin, hengästys.
ei kiitos!

onneksi on keksitty viivi ja wagner -pokkarit, joita voi paremman puutteessa silmäillä.

varsinkin, kun ladakuski sai kirjoja ilmaiseksi käydessään töräyttelemässä tuubaa (mitäs muuta!? sitä kai wagnerkin...) julkaisutilaisuudessa.

jotenkin ihmeellisellä tavalla tuo naisen ja sian elämä sisältää tosi tuttuja juttuja: just niinku meillä.
ja siihen niiden suosio perustuukin.

tänä aamuna cafe lattet (vai latet) meinasivat nenistämme turskahtaa sen stripin kohdalla, jossa viivi on mennyt papakokeeseen ja pyytänyt wagnerin hakemaan. wagner on vähän pihalla ja viimeisessä ruudussa sikaparka istuu sellaisen huoneen oven vieressä, jonka ovessa lukee:

ISYYSTESTIT

178698.jpg

*) lyksi: ruotsissa nykyään asuvan intialaisista ja hollantilaisista vanhemmista kotoisin olevan, moskovassa lapsuutensa asuneen, suomessa monta vuotta oleilleen vähän suomeakin puhuvan muusikkoystävämme nimitys sanalle luksus. (eikö se ole ruotsiksi lyx? hän kääntää yleensä ruotsista suoraan lisäämällä iin sanan loppuun, erityisesti, jos sana on jotenkin vierasperäinen. tämä lyksi vaan on niin lystikäs, että se voisi melkein olla suomea! ja olen ominut lyksin.)