kaksivuotias on sitten hauskaa seuraa. niin kipeitä juttuja ei keksi villeinkään aikuinen.

olenkos jo sata kertaa maininnut, että tytärlaps on uskomattoman kaunis, viisas, hauska ja hurmaava. kertakaikkiaan? ehkä olenkin. mutta kohta kerron siitä teillekin. (taas.)

ei kaksvuotias välttämättä puhu vielä noin täydellisesti ja sujuvasti, mutta tytärlaps vaan puhuu. ja puhuu. ja puhuu. ja puhuu. kehen lienee tullut?

tähän pohjaksi sanottakoon, että tytärlaps on kognitiivisessa ja verbaalisessa kehityksessä ikätasostaan edellä. (tosin näin ajattelevat suunnilleen kaikki vanhemmat lapsistaan, mutta meillä on tästä kahdenkin lastenneurologin lausunto.)

mutta sitten se juttu. tytärlaps on kehittänyt pussailuluokituksen. ihan itse, nimineen päivineen. kerron teille nyt, millaisia pusuja meidän taloudessamme nykyään jaellaan.

tuulipusu
laitetaan huulet ihan lähelle toisen poskea ja sitten puhalletaan kevyesti.

teoriapusu
laitetaan suu tiukassa supussa toisen poskea vasten ja sitten imeskellään sylkeä nopeasti etuhampaiden läpi eestaas niin, että kuuluu sihinälotinaa.

uusi teoriapusu
laitetaan huulet auki toisen poskea vasten ja sitten sanotaan voimakkaasti huulilla artikuloiden suunnilleen yöääöyyää. ei limaa.

puppalipusu
laitetaan huulet (tiukasti yhdessä) toisen poskea vasten ja sanotaan suunnilleen mmb. siten, että kurkunpää laskee voimakkaasti sanottaessa.

iu-iu
sanotaan suu kiinni toisen poskessa voimakkasti suuta levittäen ja suipistaen iu-iu-iu-iu.

nenäpusu
laitetaan nenä kiinni toisen poskeen ja sitten tehdään suulla voimakas moiskaus.

oikea pusu
on oikea pusu.

näitä tytärlaps käyttää usein ja sujuvasti aina nimeten etukäteen, mikä pusu on tulossa.

pussailu on mahtavaa!